Kävimme eilen miehen ja nuorimmaisen kanssa kaupungilla. Tyttö pyysi silmät säteillen Arnoldsin donitseja kotiin viemisiksi ja niinpä menimme sitten laatikollisen niitä ostamaan. Myyjätyttönen kyseli meidän neidiltä, että aikooko tämä syödä kaikki yksin, vai antaako muillekin. Neiti siinä sitten luettelemaan, että isä, äiti, sisko ja veli saavat myös, mutta vauvalle hän ei voi antaa kun se on kuollut. Myyjätyttö parahti surkean voivottelunsa ja minulle tuli kiire pois. En voinut jäädä selittämään asiaa, vaikka se toisaalta oli aika hellyttävästi sanottu tyttäreltäni. Niinkin arkisen asian yhteydessä lapsella oli pikkuveikka mielessä ja ihan asiallisesti, ilman sen suurempaa draamaa, siitä sitten kertoi ventovieraalle. Voisipa itsekin olla yhtä välitön ja aito.